Mietteitä menneestä
Ilmat ulkona kylmenevät ja samanaikaisesti puut alkavat tiputtelemaan lehtiään oksiltaan. Pyöräilijälle tämä yleisesti myös tarkoittaa sitä, että on aika lyödä kisakausi pakettiin ja antaa kropalle ja mielelle hetki aikaa hengähtää ennen uuden harjoituskauden alkamista.
Nyt viimeisestä kilpailusta on kulunut aikaa pari viikkoa, joten olen kerennyt hyvin kasaamaan ajatuksiani menneestä kaudesta. Viimeisen kilpailun maaliin tulossa päällimmäinen tunne omasta suorituksestani oli äärimmäinen pettymys ja juuri sanalla pettymys kuvailisin mennyttä kauttani. Mutta onneksi olen saanut miettiä asioita ja olen tullut siihen tulokseen, että loppujen lopuksi kauteni oli kuitenkin plus merkkinen.
Kauteni alkoi huhtikuun loppupuolella Virossa XCO kilpailun merkeissä ja erittäin hyvin onnistuneen harjoituskauden jäljiltä kisaan lähdettiin hyvän itseluottamuksen saattelemana. Se kisa sitten päättyikin ennen, kuin kerkesi kunnolla alkamaankaan ja lopulta löysin itseni Rakveren sotilassairaalasta. Kivuliaan paluumatkan jälkeen pääsinkin nopeasti kirurgin veitsen alle ja hetken päästä huomasinkin, että solisluutani koristi kymmensenttinen titaanilevy. Leikkauksen jälkeen pääsinkin hyppäämän takaisin pyörän satulaan jo seuraavana päivänä ja tuosta alkoi useamman kuukauden armoton treenaaminen.
Kesäkuun puolessa välissä käteni alkoi tuntumaan jo kisaamista kestävältä ja päätin suunnata takaisin kisoihin, mutta harmikseni huomasin etten pystynyt vieläkään ajamaan maastossa kunnolla kilpaa. Tuosta kisasta tympiintyneenä päätin ostaa aika-ajo pyörän ja suunnata asfaltti baanoille kokeilemaan jalkani syöntiä.
Aika-ajo pyörän ostaminen osoittautui nopeasti elämäni parhaaksi ostokseksi. Ensimmäisessä tempo kisassa polkaisin suoraan miesten elitessä neljänneksi, mikä tuntui tuolloin suurelta pettymykseltä sillä podium ja täydellinen suoritus jäi ainoastaan muutaman sekunnin päähän. Ensimmäinen voitto ei kuitenkaan antanut odottaa itseään kovinkaan pitkään ja pääsin ruiskuttelemaan kuohuvaa Kalevan kierroksen tempon voiton merkiksi. Tuona päivänäkään en ollut tyytyväinen omaan suoritukseeni, mutta puhelu valmentajalleni sai minut ymmärtämään, että olin kovassa kunnossa ja ajanut erittäin hyvän kilpailun.
Muutaman onnistuneen kilpailun jälkeen suoritukseni onnistui herättämään mielenkiintoa suomalaisissa maantietalleissa ja pohdittuani tilannettani sekä tavoitteitani omasta mielestäni parhaimmalle vaihtoehdolle tuntui TWD-Länken, jonka kanssa päädyin sopimukseen.
Vaikka kausi oli vaikea ja välillä kaikki tuntui haastavalta niin silti pystyn sanomaan, että loukkaantumisestani on seurannut hyviäkin asioita. Jatkossa tavoittelen menestystä ja maailman huippua kapeammilla renkailla asfaltti teillä. Uskon, että TWD-Länken antaa minulle valmiudet mennä eteenpäin ja kehittyä askel askeleelta paremmaksi.
Takanani on tämän kauden aikana on toiminut useita tukijoita ja auttajia, mutta kahta henkilöä haluaisin erityisesti kiittää Valmentajani Miikka Osmo on jaksanut päivästä toiseen tsempata ja miettiä harjoituksia minulle. Ilman Miikan panosta jalkani ei olisi menneenä kautena liikahtanut mihinkään suuntaan. Toisena vähintäänkin yhtä tärkeänä henkilönä takanani on toiminut Dennis Stenbäck, joka omalla panoksellaan on mahdollistanut lähes tulkoon kaiken videoista pyöränhuoltoon. Olen erittäin onnellinen, takanani minulla on kaksi näin huippu kaveria, jotka tekevät paljon töitä minun menestyksen eteen. En voi olla kuin äärettömän kiitollinen heidän panoksestaan ja työstään, jota he tekevät vuokseni.
Muista taustalla toimivista tukijoista kiitoksen ansaitsee ehdottomasti CamelBak, joka on pitänyt nesteytyksestäni huolen koko kauden ajan. Lisäksi Rtech Suspension, joka on mahdollistanut toimivan kaluston, Nokian liikuntakeskus jossa olen pystynyt tekemään laadukasta kuntosaliharjoittelua. Nokian Panimosta olen saanut hyvät virvokkeet palautumiseen.
Tästä on hyvä jatkaa!
